Omista kirjoituksista tänne onkin ehtinyt vierähtää pari kuukautta. Aikani on kulunut opiskellen, ja tuntuu etten paljon muuta teekään kuin vietän aikaani koululla tekemässä ryhmätöitä. Niinpä tännekään ei ole tullut kirjoiteltua. Pimeä talvi vie minusta muutenkin kaiken energian mutta onneksi aurinko on taas putkahtanut esille. Niinpä varmasti kirjoittelenkin tänne tiheämpään tahtiin kevään mittaan.
Syksyllähän otin rakennekynnet ja tavoitteena oli päästä eroon kynsien pureskelusta. Ei niitä tosiaan pahemmin voinut pureskella kun kynnet olivat paljon kovemmat kuin omat. Nyt minulla ei enää ole rakennekynsiä ja valitettavasti välillä tulee pureskeltua omia kynsiä. Mutta pakko sanoa, etten pureskele läheskään niin usein kuin ennen ja kynnet ovat paremmassa kunnossa. Nyt pitää vain säilyttää itsekuri.
Siinä vaiheessa kun tietokone ei suostu käynnistymään iskee suuri epätoivo ja paniikki. Näin minulle kävi tiistai aamuna ja se päivä kului siinä kun yritin elvyttää rakasta kannettavaani. Ei onnistunut ja nyt se on korjauksessa. Onneksi koulujuttuni ovat myös muistitikulla. Muista tiedostoista ei kannata puhua…Asunnollani tajusin kuinka suuri osa elämää koneeni on: katson elokuvat ja televisio-ohjelmat sillä, hoidan pankkiasiani, luen blogeja, teen koulujutut, luen sähköpostit ja pidän yhteyttä ystäviini. Ja sitten kun sitä ei ole niin on kuin tyhjän päällä. Eikä se tunne ole miellyttävä. Havahduin miettimään ettei ole mitenkään hyvä asia olla näin riippuvainen yhdestä asiasta mutta niin se vain on…
Unelma laittoikin tuossa edeltävässä postauksessaan Lady Gaga:n uuden singlen. Pakko myöntää että kun kuulin sen radiosta ekan kerran olin pettynyt – pidin sitä tylsänä. Nyt tuon videon kanssa siitä on kasvanut suosikki ja pohdinkin, että tilaanko tuon The Fame Monster:n vai en. Ehkäpä teen päätöksen sitten kun olen kuullut loputkin uudet biisit. Pitää vielä sanoa tuosta videosta, että on kyllä hieno kokonaisuus. Voi kun saisi käsiinsä joitakin noista asusteista ja yhdet kengät…
Luen päivittäin paljon erilaisia materiaaleja. Luen tavisten kirjoituksia, lehtien sivuja, firmojen nettisaitteja, haetaan työntekijöitä ilmoituksia, koulumateriaalia ja kaikkea muuta eteen osuvaa. Yhteistä näillä teksteillä on hyvin vähän, mutta yksi piirre löytyy varmasti – kirjoitusvirheet.
Ymmärrän kirjoitusvirheet teksteissä, jotka on kirjoitettu omaksi huviksi, keskustelun osaksi tai muuhun vastaavaan ns. yksityiseen käyttöön. En vain millään tavoin voi sietää kirjoitusvirheitä näissä hiukan virallisemmissa teksteissä. Kun nettisivulta virheen voi vielä korjata niin tästä ei ole varsinaista haittaa, mutta painetussa tekstissä yksikin virhe tuottaa suorastaan kihisevää raivoa.
Viikonloppuni olen viettänyt lukien autokoulun materiaalia ja en yksinkertaisesti voi sietää tätä virheiden määrä. Mietin, jopa hetken pitäisikö minun ottaa yhteyttä kustantajaan noiden kirjoitusvirheiden takia. Tähän asti olen hillinnyt itseni, ehkä sen takia että opin kantapään kautta pitämään suuni kiinni. Hain nimittäin vuosi sitten töitä eräästä yrityksestä ja kun työhakemuksen yhteydessä menin mainitsemaan heidän kotisivuillaan olevista kirjoitusvirheistä niin yhteydenottoa ei kyllä kuulunut. No, virheet kuitenkin poistuivat, että kaipa se hakemuskin tuli sitten siellä päässä luettua.